Lempi laittoi talteen mustalla kankaalla päällystettyyn laatikkoon puolisonsa Arvon rintamalla katoamiseen, kaatuneeksi julistamiseen ja hautajaisiin liittyviä esineitä. Vuosikymmeniä myöhemmin kokonaisuus tallennettiin Suomen kansallismuseon kokoelmiin nimellä ”surulaatikko”.
Laatikko sisältää joukkueenjohtajan 29.7.1941 päiväämän kirjeen. Siinä hän kertoo Lempille Arvon katoamisesta Nuijamaalla Konnunkylän tienoilla käydyssä taistelussa 11.–12.7. Kirjeestä huokuu epätietoisuus, mutta myös toivo, koska Arvoa ei ole löydetty.
Myöhemmin syksyllä 16.10.1941 Lempille osoitetussa kirjeessä todetaan, että hänen puolisostaan ei ole saatu mitään tietoja. Kirje päätyy osanottoon syvään suruun. Puolisonsa menettäneen lesken henkilökohtaisia surunilmauksia ovat laatikkoon talteen taitellut, päähän aseteltavat musta suruharso ja huivi.
Sota-aikana yksityinen menetys liitettiin osaksi kollektiivista uhrauksen ja sankaruuden kansallista kertomusta. Näistä surulaatikossa muistuttavat Suomen puolustusvoimien ylipäällikön C. G. E. Mannerheimin allekirjoituksella varustettu, painettu surunvalittelu Arvon kaatumisesta sekä tammikuussa 1946 Lempille osoitettu vapaudenristin sururisti ja sen myöntökirja.
Surulaatikko (IT42:1–7) sisältöineen. Kuva: Ilari Järvinen, Museovirasto.
Musta suruharso oli poimutettuna kiinni päähineessä. Kuva: Ilari Järvinen, Museovirasto.
Arvon muistotilaisuudesta on säilytetty hautajaisseppeleen nauha sekä monogrammi, jossa on vainajan nimikirjaimet AN. Arvon nimi löytyy Kadonneiden muurista Hietaniemen sankarihautausmaalta. Kadonneiden muuri paljastettiin vuonna 1954. Muistomerkin suunnittelivat Arvo Muroma ja Matti Siitonen. Siinä on 734 kateisiin jääneen helsinkiläisen sankarivainajan nimi. Sankarialueella on myös Wäinö Aaltosen suunnittelema Sankariristi, Suomen Marsalkka C. G. E. Mannerheimin hauta sekä 1 645 sodissa kaatuneen hautaa.
Toisen maailmansodan aikana Suomi poikkesi monista muista maista periaatteellaan tuoda kaatuneet kotiseurakuntiinsa haudattaviksi. Suomen vuosina 1939–1945 käymissä sodissa kuoli noin 95 000 henkilöä. Sotien jälkeen sankarihautausmaista tuli monilla paikkakunnilla tärkeitä, jatkuvuutta osoittavia paikkoja. Haudoista pidetään huolta ja juhlapäivinä niillä järjestetään kunniavartioita. Hietaniemen hautausmaan sankarihautausmaalle viedään korkean tason valtiollisia vieraita. Sotiin liittyvät esineet ja paikat ovat konkreettisia kokemisen ja muistamisen välineitä, joiden kautta menneisyyttä arvioidaan aina uudestaan nykyhetkessä.
Anna-Mari Immonen
Kadonneiden muuri Hietaniemen sankarihautausmaalla vuonna 2026. Kuvat: Anna-Mari Immonen, Museovirasto
Lähteet:
Verkkolähteet:
Helsingin seurakunnat – Hietaniemen hautausmaa(ulkoinen linkki) (luettu 24.9.2026)
Kirjallisuus:
Kivimäki, Ville; Hytönen, Kirsi-Maria; Karonen, Petri; Malinen, Antti 2021: Sodat ja 1900-luvun suomalaisuudet. Sota kansallisten identiteettien rakentajana ja purkajana. – Teoksessa Pirjo Markkola, Marjaana Niemi, Pertti Haapala (toim.). Suomalaisen yhteiskunnan historia 1400–2000. Osa 2. Yhteisöt ja identiteetit. Vastapaino: Tampere, 441–472.
Kemppainen, Ilona 2006: Isänmaan uhrit. Sankarikuolema Suomessa toisen maailmansodan aikana. Bibliotheca Historica 102. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.
Savolainen, Ulla 2022: Muistin ideologiat, välineet ja puitteet. Inkerinsuomalaiset menneisyydet ja muistitieto museonäyttelyssä. Teoksessa Ulla Savolainen & Riikka Taavetti (toim.). Muistitietotutkimuksen paikka. Teoriat, käytännöt ja muutos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, Nro 1478. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki, 186–217.