Rakennus on Suomen vanhin tunnettu yksityinen kylpylä. Tyylillisesti se edustaa empireä. Rantapaviljonki koostuu kahdesta osasta, jotka ovat peräisin eri ajoilta. Vanhempi osa, linnanpuoli, sisältää salongin ja kaksi kamaria, joista toinen oli luultavasti alun perin kylpyhuone.
Kattoristikot voidaan ajoittaa vuoteen 1822, joten rakennuksen vanhempi osa on todennäköisesti siltä ajalta. Ennen vuotta 1836, todennäköisesti jo 1825, rakennusta laajennettiin kahdella kamarilla, joista toinen toimi luultavasti kylpylän toisena kylpyhuoneena. Laajennus muodostaa rakennuksen meren puoleisen päädyn. 1900-luvun alussa rakennusta ei enää käytetty kylpylänä ja kylpyhuoneet muutettiin makuuhuoneeksi ja keittiöksi. Samalla rakennusta laajennettiin edelleen käymälällä ja puuvajalla, jotka purettiin vuonna 1971.
1960-luvulla löydettiin kylpylän piirustus, jonka oletettiin olevan alkuperäinen. Piirustuksen on signeerannut A. F. Granstedt ja se kuvaa vain osaa rakennuksesta, jonka on oletettu olevan kylpylärakennuksen linnanpuoli. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että piirustus näyttää pikemminkin merenpuolen suunnitelmalta, laajennukselta, joka ei näytä toteutuneen täysin suunnitelman mukaan.
Alun perin merikylpylä sijaitsi meren rannalla, mutta maan kohoamisen myötä meri on vetäytynyt jo puolen kilometrin päähän.
