Raija Jokisen teokset liikkuvat haurauden ja katoavaisuuden välimaastossa. Aineettomat, seitinohuet ihmishahmot ovat maalauksellista tekstiilitaidetta, värjättyä pellavakuitua.
Jokisen taiteilijaidentiteetissä tekstiilitaiteilija ja kuvataiteilija sulautuvat toisiinsa, ilmaisu sijoittuu maalauksen, kuvanveiston, grafiikan ja tekstiilin kohtaamispisteeseen.
Hämeen linnassa pellavalla on ollut merkittävä rooli vuosisatojen ajan. 1700-luvulla sillä maksettiin veroja ja 1800-luvulla Hämeen linnan toimiessa naisvankilana vangit valmistivat pellavatekstiilejä.
Näyttelyssä voi nähdä myös Suomen kansallismuseon kokoelmista poimittua esineistöä, jota Hämeen linnan naisvangit käyttivät pellavan työstämiseen.
