Konservointitoiminta alkoi Suomen kansallismuseossa 1800-luvun lopulla arkeologisten löytöjen konservoinnilla kemian laboratoriossa. Arkeologisten maalöytöjen konservointi ja tutkimus ovat nykyisenkin esinekonservoinnin keskeinen osa. Lisäksi esinekonservoinnissa käsitellään laajaa kirjoa materiaaliltaan vaihtelevia kulttuurihistoriallisia esineitä ja meriarkeologisia löytöjä.
Hylkylöytöjä ja muuta vettynyttä orgaanista aineistoa on mahdollista käsitellä tyhjiöpakastinkuivauslaitteella, jonka kammion pituus on viisi metriä. Arkeologisen raudan konservoinnissa on Suomen kansallismuseossa käytössä subkriittinen suolanpoistomenetelmä, joka mahdollistaa suurien löytömäärien stabiloinnin tehokkaasti.
Lisätietoja:
Eero Ehanti, puh. 0295 33 6139, eero.ehanti@kansallismuseo.fi