Napoleonin sotien kulminaatio olivat vuonna 1814 käydyt taistelut, joissa Napoleon ja hänen johtamansa ranskalaisjoukot lopullisesti lyötiin. Preussin, Venäjän, Itävallan ja Württembergin yhdistyneet armeijat taistelivat Ranskan keisarikunnan joukkoja vastaan Pariisin lähistöllä 30. ja 31. maaliskuuta 1814. Ranskalaisia joukkoja komensi keisarin veli Joseph Bonaparte. Ansiokkaasta kaupungin puolustuksesta huolimatta ranskalaisten joukot hävisivät taistelun ja liittoutuneiden armeijat marssivat kaupunkiin 31. maaliskuuta.
Berliinin Kuninkaallisen posliinitehtaan valmistama kahvikuppi ja siihen kuuluva vati edustavat muotoilultaan 1800-luvun alun empireä, tyyliä, jonka Napoleon oli keisarikautenaan tehnyt muodikkaaksi. Esimerkiksi lautasen korkea ja vino reuna on tyypillinen 1800-luvun alkuvuosien esineille. Kupin maalatussa koristelussa on kuvattuna rautaristi, Preussin korkein kunniamerkki, ja lautaseen on maalattu nelivaljakolla ajava voiton jumalatar, Berliinin Brandenburgin portin huipulla oleva veistos.
Preussin kuningas Friedrich Wilhelm III oli perustanut rautaristin 17. maaliskuuta 1813. Kunniamerkkiä jaettiin lähes yksinomaan sotilaallisista ansioista, joten henkilö, joka on tilannut tämän kahvikupin, on ollut todennäköisesti preussilainen upseeri, joka osallistui Pariisin valtaukseen. Rautaristin esikuvana oli Saksalaisen ritarikunnan 1200-luvulla käyttämä tunnus.
Brandenburgin portin oli rakennuttanut Friedrich Wilhelm III:n isä vuosina 1788–1791. Portti pystytettiin vanhan kaupunginportin paikalle kohtaan, jossa Berliinin pääkatu, Unter den Linden -esplanadi päättyy ja tie Brandenburgin markkreivikunnan pääkaupunkiin Brandenburg an der Haveliin alkoi. Portin päällä olevan pronssisen nelivaljakkoryhmän teki kuvanveistäjä Johann Gottfried Schadow. Lautaseen kuvattu nelivaljakko on maalattu taidokkaasti kiiltävällä ja mattakullalla ja se vastaa yksityiskohtia myöten Schadowin veistosta. Kuvaa reunustaa maalattu teksti Paris am 31sten März 1814.
Saksalaisen posliinin koristelussa käytettiin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa usein voimakkaita värejä ja runsasta kultausta kuten tässä kupissa. Aikakaudelle tyypillistä myös sininen väri, joka jäljittelee lapislazulia ja oli omaksuttu Ranskasta.
Ranskan vallankumoukset 1790-luvulla saivat aikaan muutoksia myös posliinitehtaiden tuotantoon, kun vauraan porvariston tekemät pienemmät tilaukset yleistyivät ja syrjäyttivät aatelin aiemmin tilaamat moniosaiset astiastot ja runsaat koriste-esineet. Yksityisille tilaajille valmistettiin aiempaa enemmän myös yksittäisiä keräily- tai muistoesineitä. Tällaisten lahjoiksi annettujen esineiden koristeaiheet olivat usein mietelauseita tai nuorten porvarispoikien tekemien opintomatkojen pysähdyspaikoista muistuttavia, kaupunkeja esittäviä maisemakuvia. Oheinen kuppi on epäilemättä kuulunut jollekulle Pariisin taisteluun osallistuneelle sotilaalle, mutta se ei välttämättä ole kuulunut astiastoon, vaan on todennäköisesti juuri edellä mainitun kaltainen yksittäinen muistoesine.
Jouni Kuurne