Rekitäkki, kaksiniitinen, kaksilevyinen, kuviot juoksupujotusta. Pohjakude mustaa villalankaa, osittain tummanvihreää. Peitteen reunat kantattu 1 cm leveydeltä punaisella langalla. Reunoissa 5 cm levyinen polvekejuova, keskempänä 22 cm levyinen kehys, johon on pitkille sivuille pujotettu maljakkokeskustaisia vaakunakuvioita. Yläreunassa sama kuvio suurempana ja vastakkaisessa asennossa, alareunassa eläinaiheita. Keskellä 128 x 56 cm kokoinen vinoviivoin kehystetty suorakaide, jonka keskellä pienehköjä maljakkoaiheita. Yläkulmissa ja yläreunassa keskellä suuret punaiset villalankatupsut. Käytetty rekipeittona.
Koristelu: juoksupujotus, tupsut, reunakanttaus
Mitat
- pituus: 182,0 cm
- leveys: 112,0 cm
Materiaalit
- lanka/pellava
- lanka/villa
- lanka/villa
- lanka/villa
- lanka/villa
Tekniikka
- käsityö
- käsityö_tekstiili/kudonta
- käsityö_tekstiili/punonta
Objektinumerot
- objektinumero: KA8416
Valmistus ja käyttö
Käyttöpaikka: Voutila (tila/talo)
Historia
- Maamme vanhimmat hämäläiset kuvatäkit ovat 1700-luvulta ja viittaavat värityksen ja kuvioinnin puolesta Ruotsiin. Hämeen vanhimmissa pujotetuissa peitteissä on yhtymäkohtia saman alueen ryijytaiteeseen. Vaatimattomampina ja halvempina peitteinä ne usein korvasivat ryijyn, josta lainattiin peitteisiin kuvioaiheita. Pujotuspeitteiden loimilankana on yleensä kaksisäikeinen hamppu- tai pellavalanka, pohjakuteena kertaamaton villalanka. Kuviokuteena voi olla kertaamatonta tai kerrattua villalankaa kaksin- tai useampikertaisena. Peitteiden yleisin sidos on kuderipsi, mutta myös palttinaa ja ruusukasta käytettiin. Palttina kudottiin niin tiheäksi, että se näyttää ripsiltä. Pujotuksena käytettiin joko juoksu- tai kiertopujotusta. Juoksupujotuspeitteet jaetaan tekniikan ja esiintymisalueen mukaan neljään ryhmään; hämäläisiin, pohjalaisiin, karjalais-kymenlaaksolaisiin ja pohjoishämäläisiin pujotuspeitteisiin. (käyttötapa)