Kaksilevyinen peitto. Musta pohjakangas, punaiset hapsut reunassa. Ulkoreunassa raita, jossa pienistä neliöistä tehtyjä kolmioita, joiden kärki kohti keskustaa. Keskiosasssa viisi isompaa kukka-aihetta ja kaksi pienempää. Moniväriset langat.
Koristelu: peittokirjonta, iskuhapsu
Mitat
- leveys, hapsut mukana: 144,0 cm
- pituus, hapsut mukana: 181,0 cm
Materiaalit
- lanka/villa
- kangas/puuvilla
- lanka/villa
- villakankaat
Tekniikka
- käsityö_tekstiili/kirjonta
- käsityö_tekstiili/punonta
Objektinumerot
- objektinumero: KA3234
Valmistus ja käyttö
Käyttöpaikka: Kruunupyy
Historia
- kirjottujen peitteiden historiaa Peittojen kirjominen aloitettiin Suomessa 1700-luvun lopulla. Ensimmäiset peitot tulivat Suomeen luultavasti niiden kirvesmiesten mukana, jotka olivat vuosikausia töissä Ruotsissa Karlskronan sotalaivaveistämöllä. Tämä selittää peittojen suhteellisen suppean levinneisyysalueen. Tyyni Vahterin ja Laila Karttusen tutkimuksen mukaan peittoja kirjottiin etupäässä Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Pohjanmaalla kirjonta keskittyi lähinnä ruotsikielisiin rannikkopitäjiin ja niiden suomenkielisiin naapuripitäjiin. Kokkolan tienoilta taito levisi länsirannikkoa pitkin etelään päin Etelä-Pohjanmaalle ja Satakuntaan. Nämä alueet puolestaan ovat ulottaneet vaikutustaan vielä vähän etelämmäksi ja idemmäksi. Peittojen hajalöytöjä on mm. Sääksmäeltä, Lempäälästä, Karstulasta ja Kuhmoisista. 1800-luvun alkupuoli oli peittojen kirjonnan parasta aikaa. Päälleommeltuja peittoja käytettiin silloin rekipeittoina, makuupeiton päällisinä, ylissängyn edustoina, pöytäliinoina ja vieläpä vainajien paarivaatteina. Esiäitiemme peittojen sommittelu oli rikasta. Kuviot olivat runsaita, rönsyäviä. Joskus kuvioita oli niin tiuhassa, että tekijällä näyttää olleen suorastaan jonkinlainen ”tyhjän paikan kammo”. Työskentely ei ollut turhan täsmällistä mutta riemukasta. Eihän ollut harppia tai viivotinta kahlehtimassa, aina edes mittanauhaa. Valaistuskin saattoi olla puutteellinen. Kirjotut peitot olivat talojen arvo-omaisuutta. Ne olivat haluttuja perhekalleuksia ja mieluisia kapioita. Ne merkittiin myös perukirjoihin. On luultavaa, että peitteitä valmistivat erityiset ammattitekijät, joko kotonaan tai teettäjän luona. Lähde: Grönlund Irma, Lehto Marja-Leena: Perinteinen peittokirjonta, Keuruu 1985. s. 14-18. (käyttötapa)