Siirry sisältöön

Päähine

Harakka, naisen päähine. Kirjonnan nimitykset: Valamon kuvia; otsa kannuksen pyöriä; patsaat: kaheksan merkkiä; korvalliset: kamaraisia. Lakimus: vääräpäitä ja sen reunukset: kamaraisia. Koristelu: kirjonta

Harakka, naisen päähine.
Kirjonnan nimitykset: Valamon kuvia; otsa kannuksen pyöriä; patsaat: kaheksan merkkiä; korvalliset: kamaraisia. Lakimus: vääräpäitä ja sen reunukset: kamaraisia.

Koristelu: kirjonta

Mitat

  • korkeus, otsamus: 14,0 cm
  • korkeus, lakimus: 31,5 cm
  • leveys, suurin: 37,5 cm
  • korkeus, suurin: 34,0 cm

Materiaalit

  • kangas/pellava

Tekniikka

  • kangas/palttina
  • käsityö_tekstiili/kirjonta
  • käsityö_tekstiili/ompelu

Objektinumerot

  • objektinumero: KA11

Valmistus ja käyttö

Valmistusaika: ennen 1883

Historia

  • Etelä-Karjalan ja Laatokan karjalan ortodoksivaimojen päähine oli sorokka, joka vihittäessä asetettiin aviovaimon päähän. Sorokkapäähinettä on käytetty Pohjois-Venäjällä, Vienan ja Aunuksen Karjalassa, Tverin Karjalassa ja Inkerissä. Se on ollut tunnettu myös mordvalaisilla, mareilla ja komeilla. Vaihtelevan muodon päähineille on antanut alla käytetty tuki. Sorokka asetettiin sykeröitten päälle tai päähineelle muotoa antavan tuen päälle. Raudussa ja Sakkolassa otsallinen tuettiin melkein pystyyn. Etelä-Kannaksella punavoittoinen kirjonta keskittyi otsalliseen, lakimus ja korvalliset kirjottiin vain reunoista. Surusorokassa, jota käytettiin sukusurun aikana lähisukulaisen kuoltua, ja leskensorokassa kirjonnan väreinä olivat tummansininen, ruskea, vihreä ja valkoinen. Luotoksittain tehtyjä kuvioita täydennettiin nuorasittain, pykälittäin, lehtosittain tai virveittäin ommelluilla kuvioilla. Luotoksittain eli etupistoin ompelu on Eurooppaan idän muinaisista kulttuureista levinnyt kirjontatapa, jonka arvellaan Karjalassa periytyvän keskiajalta. Sorokoiden kirjontakuviot muistuttavat Euroopassa 1500-luvulta alkaen ilmestyneiden mallikirjojen kuvioita, jotka levisivät myös kirjottujen malliliinojen välityksellä kaikkialle Eurooppaan. Kannaksen eteläosassa kuvioaiheille löydettiin nimitykset lähiympäristöstä. Otsamukseen kirjottiin kaalirautoja, siivilänpesosia, käpälikköjä, revonneniä, ristitarhoja, kirkonkolkkia, Valamoita jne. Raudussa ja Sakkolassa sorokkaa kutsuttiin harakaksi ja sen ompelukuoseja kuviksi, Räisälässä ja sen pohjoispuolisissa pitäjissä kirjoiksi ja ompelemista kirjoittamiseksi. Räisälän ja Laatokan Karjalan vaimojen pienikokoisemman sorokan otsamuksen kuviot poikkesivat Kannaksen eteläosien harakoiden kirjonnasta. Ohuesta valkoisesta puuvillakankaasta tehtyjen sorokoiden kirjontaan käytettiin Hiitolassa, Jaakkimassa ja Kurkijoella puuvilla- ja villalankaa tai otsamus koristettiin valkopohjaisella reikäompeleella. (käyttö)