Säterniekkahuntu, vaimon päähine, poimuillaan, lehtosvälinen.
Mitat
- pituus: 86,0 cm
- leveys: 86,0 cm
Tekniikka
- käsityö_tekstiili/kudonta
- kangas/palttina
- Tekniikka
- kangas/pitsi
Objektinumerot
- objektinumero: KA783
Valmistus ja käyttö
Valmistusaika: ennen 1883
Käyttöpaikka: Käkisalmi
Historia
- huntu Huntu on naidun naisen päähine. Se oli aluksi isohko, takaa soljella kiinnitettävä liina, joka kehityksen mukana jatkuvasti pieneni, kunnes se Etelä-Karjalassa ja Inkerissä supistui pieneksi hiusrajassa jakauksen kohdalla olevaksi pyöryläksi. Huntu laitettiin tavallisesti päähän vasta sulhastalossa ensimmäisen hääyön jälkeen. Huntu sidottiin sykeröiden päälle, jotka antoivat päähineelle kulloinkin halutun erikoisen muodon. Hunnun reunan päälle sidottiin tavallisesti punaverkaiset palmikonpäät, jollaiset pantiin kirkkoon mentäessä vielä taakse riippumaan. Huntu säilyi eräissä Etelä-Karjalan pitäjissä sekä Lavansaaressa ja Seiskarissa aina vuosisadan vaihteeseen asti. Huntuja on todettu jo esihistoriallisista hautalöydöistä. (käyttötapa)
- päänpaneminen Hunnun sykeröille käärimistä sanottiin karjalaisittain päänpanemiseksi, mikä oli taitoa ja tottumusta vaativa työ. Alustava käsittely suoritetiin polven päällä. (käyttötapa)