Siirry sisältöön

Miekka

Lyhytteräinen miekka. Yksiteräinen, hionta molemmille lappeille. Terän kärjessä noin 20 cm:n matkalla levennys, jossa selkä hiottu osittain teräksi, kärki levennykseen nähden keskellä. Molemmin puolin veriura (päättyy n. 15 cm ennen kärkeä). Kahva messinkiä, valettu yhdeksi kappaleeksi. Väistimen varret päättyvät umpinaisiin renkaisiin, joissa koristeina neljä sisäkkäistä uurrettua ympyrää. Huotra puuta, joka päällystetty mustaksi värjätyllä nahalla. Huotrassa messinkinen kärkihela sekä suuhela, jota peittää nahkainen suoja, joka takaosasta jatkuu vyölenkiksi.

Lyhytteräinen miekka. Yksiteräinen, hionta molemmille lappeille. Terän kärjessä noin 20 cm:n matkalla levennys, jossa selkä hiottu osittain teräksi, kärki levennykseen nähden keskellä. Molemmin puolin veriura (päättyy n. 15 cm ennen kärkeä). Kahva messinkiä, valettu yhdeksi kappaleeksi. Väistimen varret päättyvät umpinaisiin renkaisiin, joissa koristeina neljä sisäkkäistä uurrettua ympyrää.

Huotra puuta, joka päällystetty mustaksi värjätyllä nahalla. Huotrassa messinkinen kärkihela sekä suuhela, jota peittää nahkainen suoja, joka takaosasta jatkuu vyölenkiksi.

Mitat

  • pituus, suurin: 63,7 cm
  • leveys, suurin: 10,0 cm
  • pituus, terä: 49,3 cm
  • leveys, terä: 2,5 cm

Materiaalit

  • rauta (raaka-aineet)
  • messinki
  • puu (luonnonmateriaalit)
  • nahka (eläinkunnan materiaalit, luonnonmateriaalit)

Objektinumerot

  • objektinumero: VA1119:
  • vanha objektinumero: 38
  • vanha objektinumero: 49

Valmistus ja käyttö

Valmistusaika: aikaisintaan 1850 – 1899

Historia

  • Miekka on Vankeinhoitomiesten yhdistyksen vuonna 1893 perustaman vankeinhoitomuseon kokoelmaan kuulunut esine. Miekkaa on käytetty vanginvartijan varusteena. Se on venäläisen miehistöhukarin tapainen, jota on erityisesti käytetty työvälineenä ja lyömäaseena. Suomessa vanginvartijan varusteena hukareja käytetty todennäköisesti 1800-luvun puolivälin jälkeen 1900-luvun alkuun asti. (historiatiedot)