Yliluonnolliset aiheet ovat tyypillisiä Baffinin alueen inuit-taiteilijoille. Kalanpyrstöinen ”meren äiti” Sedna on inuitien tärkein henkiolento, meren jumalatar. Merinisäkkäiden sanotaan syntyneen hänen sormistaan ja häneltä on pyydetty onnea saalistukseen. Ulkomuodoltaan Sedna on kuten merenneito, naisen ylävartalo ja kalan alaruumis pyrstöineen. Pitkät hiukset ovat valtoimenaan.
Useimmissa tarinoissa Sedna on tavallinen nuori neito, joka veden varaan jouduttuaan jäi pitelemään kajakin laidasta kiinni sormillaan. Kun sormet katkaistiin, neito upposi meren pohjaan ja muuttui meren hengettäreksi. Katkaistuista sormista syntyivät ensimmäiset valaat ja hylkeet.
Vaikka Sedna oli synnyttänyt tärkeät merieläimet, hän oli meren tapaan herkästi suuttuva ja vaarallinen, ja saattoi tyytymättömänä nostattaa myrskyn ja kieltäytyä antamasta saalista. Pyyntimiehet joutuivat rukoilemaan meren emäntää, ja heidän tuli kunnioittaa kaikkia merieläimiä. Sedna symboloi äitiyttä ja hedelmällisyyttä, mutta muistuttaa myös meren vaaroista ja pyyntikulttuurin oikullisuudesta.
Taiteilija Qaqaq Ashoona, 1988.
Cape Dorset, Nunavut, Kanada. VK6478:26. Kuva: Rauno Träskelin, 2014.
Serpentiinikivestä tehty veistos, joka esittää meren jumalatarta, Sednaa. Kellanvihreänkirjavasta kivestä veistetyllä hahmolla on naisen yläruumis, mutta kalan pyrstö. Hiukset ovat pitkät ja Sedna kohottaa käsissään hiussuortuvia, jotka muistuttavat kalan eviä. Kasvojen piirteet on veistetty huolellisesti, samoin kädet sekä pyrstön ja hiusten yksityiskohdat. Kiven pinta on kiillotettu.
Veistoksen pyrstössä on halkeama, joka on korjattu liimalla.
Sculpture of serpentine stone depicting the Sea Goddess Sedna. The figure carved out of mottled yellowish green stone has a woman’s upper body and a fish tail. Her hair is long and the two strands of hair that Sedna holds in her hands resemble fish fins. The features of her face as well as her hands and the details of her tail and hair have been carefully carved. The stone has been polished.
The tail has cracked and been mended with glue.
Mitat
- leveys, suurin: 42,0 cm
- syvyys, suurin: 10,0 cm
- korkeus, suurin: 25,0 cm
Materiaalit
- kivi/luonnonkivi
Tekniikka
- käsityö
- kuvanveisto/veisto
Objektinumerot
- vanha objektinumero: Arktisen Henki näytteluluettelo no. 121
- objektinumero: VK6478:26
Valmistus ja käyttö
Valmistusaika: 1988
Valmistuspaikka: Pohjois-Amerikka, Kanada, Nunavut, Baffinin alue, Cape Dorset
Historia
- inuitit (kansa/heimo)
- inuittien nykytaide Kanadan alueen inuitit ovat perinteisesti valmistaneet pienoisveistoksia luusta, sarvesta ja mursunhampaasta. Näistä amuletteina, koristeina ja leluina käytetyistä esineistä kehittyivät 1800-luvulla ns. matkamuistoesineet, joita inuitit myivät mm. alueilleen tulleille tutkimusmatkailijoille ja valaanpyytäjille. (Routledge, 2004, Hessel 1998.) Inuittien taloudellista asemaa parantamaan pyrkineiden Kanadan valtion työpajaprojektien avulla syntyivät markkinat kivestä tehdyille taideveistoksille n. 1950-luvulla. Kiveä inuitit käyttivät aikaisemmin enimmäkseen työkaluihin ja astioihin, modernissa veistotaiteessa kivi on yleisin materiaali. Kiviveistosten koko on suurempi kuin perinteisten luuveistosten, mutta nekin ovat edelleen pienehkönpuoleisia. Taiteilijat hankkivat kivimateriaalin itse asuinseuduiltaan. Joillakin alueilla on käytetty pehmeämpää vuolukiveä, toisaalla hieman kovempia kivilajeja kuten basalttia ja serpentiiniä. Aihepiirit poikkeavat perinteisistä mutta ammentavat omasta kulttuurista; yleinen on äiti ja lapsi -teema, eläinhahmot, metsästys ja perinteiset tarinat ja myytit. (Routledge, 2004, Hessel 1998.) Routledgen (2004) mukaan ”… teokset ovat yhdistelmä yksilöllisiä taiteellisia kiinnostuksen kohteita, paikallista kulttuuria, vaihtuvien [työpaja]ohjaajien ja kaukaisten eteläisten markkinoiden vaikutusta.” Aika: 1950-luvulta (valmistuksen konteksti)
- Sedna, meren äiti Inuittien kuuluisin ja merkittävin henkiolento on Meren äiti, eräänlainen meren jumalatar tai meren eläinten emäntä. Häntä kutsutaan useilla nimillä, joista yksi on Sedna. Myös häneen liittyvistä tarinoista on useita versioita, mutta useimmissa Sedna on tavallinen nuori neito, joka pudottuaan tai jouduttuaan pudotetuksi veteen kajakista jää pitelemään kajakin laidasta kiinni vain sormillaan. Kun hänen sormensa katkaistaan, neito uppoaa meren pohjaan ja muuttuu mahtavaksi meren hengettäreksi; katkaistuista sormista syntyvät ensimmäiset valaat ja hylkeet. Ulkomuodoltaan Sedna on merenneidon kaltainen: yläruumis on naisen, mutta alaruumis merinisäkkään tai kalan pyrstöineen. Hiukset ovat pitkät ja valtoimenaan. Sedna synnytti inuiteille tärkeät merieläimet, mutta koska Sedna on meren tapaan herkästi suuttuva ja vaarallinen, inuittien pyyntimiehet joutuivat rukoilemaan meren äkäistä emäntää, joka saattoi tyytymättömänä nostaa myrskyn ja kieltäytyä antamasta saalista merestä. Jokaisen pyyntimiehen tuli noudattaa kunnioitusta meren eläimiä kohtaan, mutta jos tilanne meni oikein tiukaksi, Sednaa lepyttelemään lähetettiin šamaani, jonka tehtävänä oli laskeutua meren pohjaan kampaamaan ja letittämään meren rouvan sekaisin menneet hiukset. Sednan hahmo symbolisoi äitiyttä ja hedelmällisyyttä, olihan hän elämän antaja inuiteille, mutta hän muistuttaa myös meren vaaroista ja pyyntikulttuurin oikullisuudesta. (Hessel, 1998.) Veistoksen hankkinut dokumenttielokuvaohjaaja Markku Lehmuskallio kuvasi sen valmistuksen. Kuvanveistäjä Qaqaq ja tämän vaimo asuivat parakissa Cape Dorsetin ulkopuolella. Valmistus kesti kaksi viikkoa ja filmille tallentui myös tietoa Meren äiti Sednasta ja inuitien suhteesta häneen. Koska Qaqaq oli metsästäjä, mutta ei voinut veistosta tehdessään käydä pyyntiretkellä, hänen vaimonsa kävi ampumassa lintuja, joita syötiin raakana. Lehmuskallio kertoo, että Qaqaq myös kiillotti veistoksen, vaikka se oli ohjaajan mielestä tarpeetonta. (esineeseen liittyvä uskomus)
Näyttelyt
- Uskontojen maailma
- Arktisen henki
- Arktisen Henki – Eskimoiden nykytaidetta Lehmuskallion kokoelmasta