Siirry sisältöön

Hukari

Hukari, lyhyt- ja leveäteräinen miekantapainen teräase. Terä suora, kaksipuoleinen, hionta molemmille lappeille, kärki keskellä. Terä epäsopiva kahvaan, ilmeisesti vaihdettu myöhemmin. Kahva messinkiä, valettu yhdeksi kappaleeksi. Väistimen varret päättyvät umpinaisiin renkaisiin, joissa koristeina neljä sisäkkäistä uurrettua ympyrää. Huotra on puuta, joka päällystetty mustaksi värjätyllä nahalla. Huotrassa messinkinen kärki- sekä suuhela. Ei vyölenkkiä.

Hukari, lyhyt- ja leveäteräinen miekantapainen teräase. Terä suora, kaksipuoleinen, hionta molemmille lappeille, kärki keskellä. Terä epäsopiva kahvaan, ilmeisesti vaihdettu myöhemmin. Kahva messinkiä, valettu yhdeksi kappaleeksi. Väistimen varret päättyvät umpinaisiin renkaisiin, joissa koristeina neljä sisäkkäistä uurrettua ympyrää.

Huotra on puuta, joka päällystetty mustaksi värjätyllä nahalla. Huotrassa messinkinen kärki- sekä suuhela. Ei vyölenkkiä.

Mitat

  • pituus: 60,5 cm
  • leveys, suurin: 10,0 cm
  • pituus, terä: 46,2 cm
  • leveys, terä: 3,8 cm

Materiaalit

  • rauta (raaka-aineet)
  • messinki
  • nahka (eläinkunnan materiaalit, luonnonmateriaalit)
  • puu (luonnonmateriaalit)
  • messinki

Objektinumerot

  • objektinumero: VA1118:
  • vanha objektinumero: 38
  • vanha objektinumero: 49

Valmistus ja käyttö

Valmistusaika: aikaisintaan 1850 – 1869

Historia

  • Hukari on Vankeinhoitomiesten yhdistyksen vuonna 1893 perustaman vankeinhoitomuseon kokoelmaan kuulunut esine. Hukari on kuulunut vanginvartijan varusteisiin. Miekka on venäläinen, ns. miehistöhukari, joka on erityisesti työväline ja lyömäase. Vastaavanlainen hukari on ollut mm. Venäjän armeijan tykistön miekkana vuodesta 1862. Suomessa vanginvartijan varusteena hukareja on käytetty todennäköisesti 1800-luvun puolivälin jälkeen 1900-luvun alkuun asti. (historiatiedot)