Kangas on ohutta tummanruskeaa pomsisidoksista villakangasta, kiiltävää ostokangasta. Kankaan leveys on ollut 45 cm, useampia saumoja. Reunoja kiertää n. 3 cm pituinen iskuhapsu tummansinistä, 2-säikeisestä villalangasta, lenkkejä ei ole leikattu. Kirjontalanka on 2-säikeistä villalankaa. Kirjontapistot aita-, ketju-, varsi- ja päällilaakapistoja. Värit punainen ja vaaleanpunainen, sammalenvihreä, kaksi sävyä sinistä, vihertävän keltainen ja vaalean harmahtava beige.
Reunuksessa on pienistä neliöistä muodostettuja kolmioita eri väreillä, keskustassa neliö, jonka ympärillä on pyöreät kuviot ja kasviaihe. Pohja jaettu vinoneliökenttiin.
Koristelu: peittokirjonta: aita-, ketju-, varsi-, päällilaakapisto
iskuhapsu
Mitat
- leveys, hapsut mukana: 122,0 cm
- pituus, hapsut mukana: 148,0 cm
Materiaalit
- villakankaat
- lanka/villa
Tekniikka
- kangas/pomsi
- käsityö_tekstiili/kirjonta
- lanka/villa
Objektinumerot
- objektinumero: KA3232
Valmistus ja käyttö
Käyttöpaikka: Alahärmä
Historia
- Peittojen kirjominen aloitettiin Suomessa 1700-luvun lopulla. Ensimmäiset peitot tulivat Suomeen luultavasti niiden kirvesmiesten mukana, jotka olivat vuosikausia töissä Ruotsissa Karlskronan sotalaivaveistämöllä. Tämä selittää peittojen suhteellisen suppean levinneisyysalueen. Tyyni Vahterin ja Laila Karttusen tutkimuksen mukaan peittoja kirjottiin etupäässä Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Pohjanmaalla kirjonta keskittyi lähinnä ruotsikielisiin rannikkopitäjiin ja niiden suomenkielisiin naapuripitäjiin. Kokkolan tienoilta taito levisi länsirannikkoa pitkin etelään päin Etelä-Pohjanmaalle ja Satakuntaan. Nämä alueet puolestaan ovat ulottaneet vaikutustaan vielä vähän etelämmäksi ja idemmäksi. Peittojen hajalöytöjä on mm. Sääksmäeltä, Lempäälästä, Karstulasta ja Kuhmoisista. 1800-luvun alkupuoli oli peittojen kirjonnan parasta aikaa. Päälleommeltuja peittoja käytettiin silloin rekipeittoina, makuupeiton päällisinä, ylissängyn edustoina, pöytäliinoina ja vieläpä vainajien paarivaatteina. Esiäitiemme peittojen sommittelu oli rikasta. Kuviot olivat runsaita, rönsyäviä. Joskus kuvioita oli niin tiuhassa, että tekijällä näyttää olleen suorastaan jonkinlainen ”tyhjän paikan kammo”. Työskentely ei ollut turhan täsmällistä mutta riemukasta. Eihän ollut harppia tai viivotinta kahlehtimassa, aina edes mittanauhaa. Valaistuskin saattoi olla puutteellinen. Kirjotut peitot olivat talojen arvo-omaisuutta. Ne olivat haluttuja perhekalleuksia ja mieluisia kapioita. Ne merkittiin myös perukirjoihin. On luultavaa, että peitteitä valmistivat erityiset ammattitekijät, joko kotonaan tai teettäjän luona. (käyttötapa)
- Kirjottu peitto, kansanomaiselta nimeltään ”päälleommeltu täkki`” on raanua muistuttava kevyehkö peite, jonka pintaan on erivärisillä villalangoilla ommeltu kuvioita. Peittoja on käytetty rekivaatteina, sängynpeittoina, vuodepeittoina, sängynedustoina ja pöytäliinoina. Kirjotuilla peitoilla on ollut kaksi keskusaluetta, Pohjanmaan ruotsinkieliset rannikkopitäjät sekä Pohjois-Satakunta. Edellinen on säteillyt vaikutustaan suomalaiseen lähiympäristöönsä, jälkimmäinen Keski-Suomeen ja Hämeeseen. Kirjottujen peittojen pohja on tavallisesti kotikutoista ripsiä, jossa on pellavainen loimi ja lampaanmusta villakude. Toisinaan pohjakangas on väriltään punaista tai valkoista, joskus tehdasvalmisteistakin. Kirjonta on suoritettu erilaisin pistoin isokokoisella parsinneulalla kankaan ollessa pingotettuna kehykseen. Koristeaiheina on käytetty erilaisia geometrisia kuvioita, hyvin usein seppeleen ympärille sovitettuja kukka-aiheita. Suosittuina symboleina esiintyvät kukka ja kruunu, lisäksi peittoihin on usein kirjottu valmistumisvuosi ja omistajan nimikirjaimet. Sommittelussa, yksityisten aiheiden valinnassa ja värien käytössä näkyy kulttuurityylien vaikutus usein hyvin selvästi, mikä lienee selitettävissä ryijyjen tyylillisen kehitysprosessin kanssa rinnakkaiseksi ilmiöksi. Peitoissa esiintyvä musta pohja johtaa kustavilaiseen tyylikauteen, joten peitteen lähtökohdat ovat 1700-luvun lopulta. Kirjotut peitot ovat kansantaiteen ilmentymänä ajoitettavissa poikkeuksellisen täsmällisesti. Niiden muotikausi kesti Pohjanmaalla 1820-luvulta aina 1840-luvulle, mutta Satakunnassa ja Keski-Suomessa kirjottuja peittoja on valmistettu vielä 1860-luvulla. Samaan aikaan päättyi myös kansanomaisen ryijyn kukoistuskausi. (käyttö)