Nyppyroiti, eli nukkaroiti, loimi ohutta kerrattua pellavaa, väriltään harmaanruskeaa, kude sammaleenvihreää kertaamatonta villaa. Helmipoiminnat eli koristekuviointi punaista kerrattua villalankaa. "Sievähkö", kukka-aiheinen. Roiti kummastakin päästä rispaantunut, koko 152 x 110 cm.
Mitat
- pituus: 149,0 cm
- leveys: 111,0 cm
Materiaalit
- lanka/pellava
Tekniikka
- kangas/pomsi
- villalangat
Objektinumerot
- objektinumero: K10134:
Valmistus ja käyttö
Valmistusaika: viimeistään 1939
Käyttöpaikka: Äystö
Historia
- Helmipoiminta on vanha tekstiilien koristelutapa. Sitä ovat käyttäneet niin Egyptin koptit kuin Perun inkat. Pohjoismaissa se on suhteellisen nuori, vasta 1800-luvulla omaksuttu peitteiden kuvioimistapa. Suomessa helmipeitteet ovat olleet 1800-luvulla käytössä Pohjanmaalla sivustavedettävien sänkyjen peitteenä. Niissä on kude villaa. Pohjan sidoksena on joko toimikas tai pomsi. Vallitseva väriyhdistelmä on ollut puna-musta. 1800-luvun lopulla kutomakoulut tekivät työtavan tunnetuksi muualle Suomessa. Koulujen välityksellä levinneet peitteet olivat puuvillaisia ja pääosin valkoisia. Helmipeite oli mm. Fredrika Wetterhoffin Työkoulussa viime vuosisadan suosituimpia tilaustöitä. Fredrika Wetterhoff teetti Porin puuvillatehtailla peittoja varten helmilankaa. Työkoulun näyttelystä kertovassa lehtiartikkelissa vuodelta 1887 helmipeitteet saivat osakseen erityishuomion, mikä osaltaan kertoo niiden silloisesta uutuusarvosta. LÄHDE: Silppala Elsa, Kuvia kutomalla, Pujotuksen ja poiminnan moninaiset keinot, VAPK-kustannus, Opetushallitus, Helsinki 1992. (käyttötapa)
- Helmipoimintatekniikka levisi Ruotsista 1800-luvun loppupuolella Suomeen, Pohjanmaalle ja Satakuntaan sekä Tornionjokilaaksoon. Helmipeitteet olivat täkänään, ryijyyn ja kuvatäkkiin verrattavia arvokkaita tekstiilejä, joita kulkeutui muualle Suomeen myötäjäisinä tai huutokauppojen välityksellä. Vanhoja kansanomaisia nimityksiä peitteille ovat olleet mm. lykkyroiti, nukkaroiti, nyppyroiti, nukkapeitto ja nastapeitto. Helmipoimintatyötavalla on kudottu varsinaisten vuodepeitteiden lisäksi vällynpäällisiä, reki- ja kehtopeittoja, keinutuolinmattoja ja myöhemmin myös seinävaatteita. Kuvioaiheissa on ollut eroja paikkakunnittain, myös väritys vaihtelee. Villaiset peitteet on yleisemmin kudottu musta-punaisina tai musta-vihreinä, joskus jopa kokonaan luonnonmustina. Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa käytettiin kirkkaita värejä; punaista, mustaa, sinistä, keltaista, valkoista. Täysvalkoisten peitteiden raaka-aineena on käytetty ainoastaan puuvillalankaa. Tällaiset peitteet ovat myöhäisempiä kuin villalangasta kudotut musta-punaiset peitteet. Suuri osa valkeista peitteistä on kudottu 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Nämä ovat olleet pitkään tyypillisiä päästävedettävien sänkyjen päiväpeitteinä. Helmipeitteissä on runsaasti erilaisia kuvioaiheita. Näistä kasviaiheet ovat olleet tyypillisimpiä. Kuten ryijyssä ja täkänässäkin kuvioaiheita ovat olleet kukka- ja lehtiköynnökset, elämänpuu, lintu, sydänkuvio, kannuksenpyörä jne. Keskusta kuviota on yleensä kiertänyt yhtenäinen reunaornamentti. Lähde: Cyrus-Zetterström Ulla: Handbok i vävning, Stockholm 1974. (käyttötapa)
- Omistanut "Latvan muori" eli emäntä Latva, joka oli kotoisin Teuvan Äystöstä. Emäntä Latva kuoli Myrskyn kylässä 1930-luvulla 90-vuotiaana. Sittemmin vaate oli emäntä Latvaa hoitaneella Hilja Siljamäellä, joka piti sitä alusvaippana lakanan alla. Vuonna 1970 H. Siljamäki antoi peiton käsityönopettaja Linda Savolalle, joka myi sen Kansallismuseolle. (historiatiedot)