helmipeite eli nukkaroiti, pohja mustaa ja helmet punaista tehdasvillalankaa. Reunaraidat kukka-aiheiset, keskustassa vinosti kulkevat ruutuaiheet. Peite reunustettu puna-mustalla nyörillä. Peitettä on käytetty varsinkin rekipeitteenä.
Koristelu: helmipoiminta
Mitat
- pituus: 175,0 cm
- leveys: 120,5 cm
Materiaalit
- lanka/puuvilla
- lanka/villa
Tekniikka
- käsityö_tekstiili/kudonta
- poiminta (kankaankuviointi)
- punostyö/punonta
Objektinumerot
- objektinumero: K9591:1
Valmistus ja käyttö
Valmistuspaikka: Ilmajoki
Historia
- Helmipoiminta on vanha tekstiilien koristelutapa. Sitä ovat käyttäneet niin Egyptin koptit kuin Perun inkat. Pohjoismaissa se on suhteellisen nuori, vasta 1800-luvulla omaksuttu peitteiden kuvioimistapa. Suomessa helmipeitteet ovat olleet 1800-luvulla käytössä Pohjanmaalla sivustavedettävien sänkyjen peitteenä. Niissä on kude villaa. Pohjan sidoksena on joko toimikas tai pomsi. Vallitseva väriyhdistelmä on ollut puna-musta. 1800-luvun lopulla kutomakoulut tekivät työtavan tunnetuksi muualle Suomessa. Koulujen välityksellä levinneet peitteet olivat puuvillaisia ja pääosin valkoisia. Helmipeite oli mm. Fredrika Wetterhoffin Työkoulussa viime vuosisadan suosituimpia tilaustöitä. Fredrika Wetterhoff teetti Porin puuvillatehtailla peittoja varten helmilankaa. Työkoulun näyttelystä kertovassa lehtiartikkelissa vuodelta 1887 helmipeitteet saivat osakseen erityishuomion, mikä osaltaan kertoo niiden silloisesta uutuusarvosta. (käyttötapa)
- Helmipoimintatekniikka levisi Ruotsista 1800-luvun loppupuolella Suomeen, Pohjanmaalle ja Satakuntaan sekä Tornionjokilaaksoon. Helmipeitteet olivat täkänään, ryijyyn ja kuvatäkkiin verrattavia arvokkaita tekstiilejä, joita kulkeutui muualle Suomeen myötäjäisinä tai huutokauppojen välityksellä. Vanhoja kansanomaisia nimityksiä peitteille ovat olleet mm. lykkyroiti, nukkaroiti, nyppyroiti, nukkapeitto ja nastapeitto. Helmipoimintatyötavalla on kudottu varsinaisten vuodepeitteiden lisäksi vällynpäällisiä, reki- ja kehtopeittoja, keinutuolinmattoja ja myöhemmin myös seinävaatteita. Kuvioaiheissa on ollut eroja paikkakunnittain, myös väritys vaihtelee. Villaiset peitteet on yleisemmin kudottu musta-punaisina tai musta-vihreinä, joskus jopa kokonaan luonnonmustina. Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa käytettiin kirkkaita värejä; punaista, mustaa, sinistä, keltaista, valkoista. Täysvalkoisten peitteiden raaka-aineena on käytetty ainoastaan puuvillalankaa. Tällaiset peitteet ovat myöhäisempiä kuin villalangasta kudotut musta-punaiset peitteet. Suuri osa valkeista peitteistä on kudottu 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Nämä ovat olleet pitkään tyypillisiä päästävedettävien sänkyjen päiväpeitteinä. Helmipeitteissä on runsaasti erilaisia kuvioaiheita. Näistä kasviaiheet ovat olleet tyypillisimpiä. Kuten ryijyssä ja täkänässäkin kuvioaiheita ovat olleet kukka- ja lehtiköynnökset, elämänpuu, lintu, sydänkuvio, kannuksenpyörä jne. Keskusta kuviota on yleensä kiertänyt yhtenäinen reunaornamentti. Lähde: Cyrus-Zetterström Ulla: Handbok i vävning, Stockholm 1974. (käyttötapa)
- Peitteen lähetti osaston tekstiilinäytteiden kerääjä kotiteollisuusopettaja Sirkka Muurela, jolle sen oli luovuttanut emäntä Siiri Peräsaari. (historiatiedot)