Kolmilevyinen peite mustaa ostokangasta (kamlottia). Keskiosa jaettu vinosti kulkevin raidoin neliöihin, joiden keskellä on vihreästä ja punaisesta kankaasta applikoitu ympyröitä, niiden ympärille on ommeltu kehiä. Reunoissa polvekemaista viivakoristelua. Värit keltainen, vihreä, punainen ja sininen. Rikkinäinen.
Koristelu: peittokirjonta
Mitat
- pituus: 162,0 cm
- leveys: 148,0 cm
Materiaalit
- kangas/villa
- lanka/villa
Tekniikka
- käsityö
- käsityö_tekstiili/kudonta
- käsityö_tekstiili/kirjonta
Objektinumerot
- objektinumero: K7036:3
Valmistus ja käyttö
Valmistusaika: 1839
Historia
- kirjottujen peitteiden historiaa Peittojen kirjominen aloitettiin Suomessa 1700-luvun lopulla. Ensimmäiset peitot tulivat Suomeen luultavasti niiden kirvesmiesten mukana, jotka olivat vuosikausia töissä Ruotsissa Karlskronan sotalaivaveistämöllä. Tämä selittää peittojen suhteellisen suppean levinneisyysalueen. Tyyni Vahterin ja Laila Karttusen tutkimuksen mukaan peittoja kirjottiin etupäässä Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Pohjanmaalla kirjonta keskittyi lähinnä ruotsikielisiin rannikkopitäjiin ja niiden suomenkielisiin naapuripitäjiin. Kokkolan tienoilta taito levisi länsirannikkoa pitkin etelään päin Etelä-Pohjanmaalle ja Satakuntaan. Nämä alueet puolestaan ovat ulottaneet vaikutustaan vielä vähän etelämmäksi ja idemmäksi. Peittojen hajalöytöjä on mm. Sääksmäeltä, Lempäälästä, Karstulasta ja Kuhmoisista. 1800-luvun alkupuoli oli peittojen kirjonnan parasta aikaa. Päälleommeltuja peittoja käytettiin silloin rekipeittoina, makuupeiton päällisinä, ylissängyn edustoina, pöytäliinoina ja vieläpä vainajien paarivaatteina. Esiäitiemme peittojen sommittelu oli rikasta. Kuviot olivat runsaita, rönsyäviä. Joskus kuvioita oli niin tiuhassa, että tekijällä näyttää olleen suorastaan jonkinlainen ”tyhjän paikan kammo”. Työskentely ei ollut turhan täsmällistä mutta riemukasta. Eihän ollut harppia tai viivotinta kahlehtimassa, aina edes mittanauhaa. Valaistuskin saattoi olla puutteellinen. Kirjotut peitot olivat talojen arvo-omaisuutta. Ne olivat haluttuja perhekalleuksia ja mieluisia kapioita. Ne merkittiin myös perukirjoihin. On luultavaa, että peitteitä valmistivat erityiset ammattitekijät, joko kotonaan tai teettäjän luona. Lähde: Grönlund Irma, Lehto Marja-Leena: Perinteinen peittokirjonta, Keuruu 1985. s. 14-18. (käyttötapa)