Karkeatekoinen, lyhyt, leveä- ja kaarevateräinen sapelin kaltainen teräase, hukari. Terä on yksipuolinen, hiottu molemmilta lappeilta, kärki selän kanssa linjassa. Kahva (kourain ja ponsi) on koottu kahdesta puupalasta, jotka on liitetty niitein (2) terän ruotoon. Kahva on mustaksi maalattu. Ponnessa on läpi menevä reikä. Väistin on rautaa, valettu S-muotoon.
Huotra on muotoon kovetettua ja mustaksi värjättyä nahkaa. Peltiset kärki- ja suuhelat. Suuhelassa metallinen vyökiinnike.
Mitat
- pituus: 60,2 cm
- leveys, suurin: 11,8 cm
- pituus, terä: 45,5 cm
- leveys, terä: 4,7 cm
Materiaalit
- rauta (raaka-aineet)
- koivut
- pelti (metallilevyt)
Objektinumerot
- objektinumero: VA1132:
- vanha objektinumero: 49
Valmistus ja käyttö
Valmistusaika: aikaisintaan 1840 – 1869
Historia
- Hukari on Vankeinhoitomiesten yhdistyksen vuonna 1893 perustaman vankeinhoitomuseon kokoelmaan kuulunut esine. Hukari on kuulunut vanginvartijan varusteisiin. Miekka on todennäköisesti venäläinen, ns. miehistöhukari, joka on erityisesti työväline ja lyömäase. Suomessa vanginvartijan varusteena hukareja on käytetty todennäköisesti 1800-luvun puolivälissä ja vartijoiden valokuvien perusteella vielä 1900-luvun alkuvuosina. (historiatiedot)