Talonpoikaismorsiamen pukeminen loistaviin lainahelyihin on säätyläispiireistä omaksuttu vanha tapa, jota voidaan Suomessa seurata ainakin 1600-luvulta lähtien, yksittäisten korujen osalta jopa keskiajalta asti.
Vaatimattomassakin asemassa olevat morsiamet puettiin lainakoruin samaan tapaan kuin korkeasäätyiset neidot. Erityisen morsiamenpukijan tehtävänä oli varustaa morsian hääpäivänään mahdollisimman komeaksi. 1700-luvulla talonpoikaismorsianten pukeminen kuului usein papinemäntien velvollisuuksiin. Vähitellen tehtävä siirtyi miltei ammattimaisille morsiamenpukijoille. Morsian koristettiin kihlakoruin ja päähän painettiin morsiamen tunnuksista tärkein – morsiuskruunu.
1700-luvun jälkipuoliskolla tulivat muotiin silkkikankaasta tai seppeleen tapaan paperista tehdyt morsiuskruunut, jotka koristettiin erilaisin helyin, paperikoristein ja kangaskukin. Kruunumorsianperinteen itäisimmällä alueella Kymenlaaksossa, helykruunut kehittyivät 1800-luvun jälkipuoliskolla puolikuunmuotoisiksi ja ne koristeltiin staniolipapereilla. Maan länsiosissa kruunumorsian-perinne jatkui 1800-luvun loppupuolelle asti.
Kyseinen kruunu on peräisin Vehkalahdelta, Kymenlaaksosta.
K6816:146
Puolikuun muotoinen, punaisesta staniolipaperista tehty morsiuskruunu. Takakappale on edestä herttamainen. Kruunu on kauttaaltaan koristeltu peileillä, lasihelmillä sekä joulukuusenkoristeilla. Takaosasta riippuu kaksi punaista ja kaksi sinistä kukikasta silkkinauhaa.
Numerot 6816:146-150 kuuluvat yhteen.
Materiaalit
- paperi (elottomat objektit, kasvimateriaalit)
- silkki
- peililasi
- lasi (aine)
Tekniikka
- käsityö
Objektinumerot
- objektinumero: K6816:146
Valmistus ja käyttö
Valmistusaika: ennen 1922
Käyttöpaikka: Vehkalahti
Näyttelyt
- Kansallismuseon perusnäyttely / Ruotsin ja Venäjän aika / Toista maata (näyttely)