Vuoden 1916 jälkeen, jolloin Suomen kansallismuseo avattiin yleisölle, kokoelmia on kartutettu suunnitelmallisesti. Nykyisin ne sisältävät numismaattiset, historialliset, kansatieteelliset, itsenäisyyden ajan, etnografiset ja suomalais-ugrilaiset kokoelmat sekä Suomen merimuseon kokoelmat, musiikkikokoelmat, vankilakokoelmat ja rakennusfragmenttikokoelmat. Yhteensä ne muodostavat Suomen laajimmat kulttuurihistorialliset kokoelmat, joissa on noin 590 000 esinettä.
Suomen kansallismuseon tehtävä ja toiminta
Suomen kansallismuseo tallentaa Suomen valtiollista historiaa sekä valtakunnallisesti merkittäviä historiallisia ja kulttuurisia käännekohtia ja niihin liittyviä aineistoja ja ilmiöitä. Museon tehtävänä on tallentaa Suomessa asuvien historiaa ja todellisuutta, muistoja ja esineitä riippumatta sukupuolesta, uskonnosta, etnisestä taustasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Tallentamalla ja esittämällä yhteiskunnan monimuotoisuutta museo edistää keskustelua, tutkimusta ja ymmärrystä sekä mahdollistaa moniäänistä historiankirjoitusta.
Suomen kansallismuseon toiminta perustuu hyvin hallittuihin, laadukkaisiin, tutkittuihin, moniäänisiin ja saavutettaviin kokoelmiin. Ne muodostavat yhteisen muistin ja ovat kansallisesti ja kansainvälisesti ainutlaatuinen osa kulttuuriperintöä. Kokoelmatyötä ja tallennusta tehdään suunnitelmallisesti, kestävästi ja vuorovaikutuksessa eri yhteisöjen kanssa. Tavoitteena on osallisuutta mahdollistava ja inklusiivinen museotyö, joka huomioi erilaiset yhteisöt ja kulttuurit.
Kokoelmien kartuttaminen
Kokoelmia kartutetaan aktiivisesti myös dokumentoimalla nykyajan ilmiöitä, jotta tästä ajasta säilyy merkityksellistä aineistoa tuleville sukupolville. Nykydokumentoinnilla tallennetaan valtiollista toimintaa sekä valtion ja kansalaisten, yhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan välistä vuorovaikutusta. Myös ajankohtaiset ilmiöt ja yhteiskunnalliset käännekohdat ovat dokumentoinnin kohteena.
Museot palvelevat yhteisöjään ja asiakkaitaan entistä tehokkaammin ja innovatiivisemmin sekä vastaavat muuttuviin tarpeisiin. Kokoelmat ovat elävää kulttuuriperintöä, jonka saavutettavuus eri yleisöille pitää varmistaa. Kokoelmia avataan yleisön käyttöön yhä monikanavaisemmin hyödyntämällä uutta teknologiaa, kehittämällä uusia toimintatapoja sekä edistämällä kokoelmien liikkuvuutta ja digitointia. Sähköisiä ja fyysisiä palveluja ja asiakaskokemusta kehitetään jatkuvasti.
Kokoelmatyö on mahdollisimman avointa, saavutettavaa ja yhdenvertaista
Suurin haaste sekä vastuu tulevia sukupolvia kohtaan on varmistaa, että kokoelmat ovat hyvin hallittuja ja kestävällä pohjalla. Kokoelmien kartuttamisessa, säilyttämisessä, hoidossa ja käytössä huomioidaan yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys. Lisäksi kokoelmatyö on kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävää: se on mahdollisimman avointa, saavutettavaa ja yhdenvertaista.
Kolonialismin perinnön purkaminen, museotyön dekolonisointi ja aktiivinen repatriaatio ovat nousseet yhä ajankohtaisemmiksi museoiden kokoelmatyössä sekä Suomessa, että kansainvälisesti. Suomen kansallismuseo edistää kansainvälistä yhteistyötä kulttuuriperinnön palauttamisessa alkuperäyhteisöille ja alkuperämaihin.